Tykkään lukea erilaisia raha-aiheisia blogeja, ja olen huomannut, että teen aina saman asian, kun löydän uuden blogin. Kaivan bloggaajan tarinan esille kirjoituksista. Minusta on äärettömän mielenkiintoista lukea ihmisten tarinoita siitä, miten he päätyivät sijoittajiksi. Mikä sai juuri hänet aloittamaan säästämisen? Mikä hänen tarinansa on? Meidän jokaisen ”miksi” on erilainen, mutta päämäärä on sama – säästäminen ja sijoittaminen tietyn tavoitteen saavuttamiseksi.

Miten minusta tuli sijoittaja?

Oma tarinani alkaa vuodesta 2016. Tarkalleen ottaen 5.10.2016 oli se päivä, jolloin minusta tuli sijoittaja. Muistan edelleen sen uskomattoman fiiliksen, kun olin tehnyt Nordnetissa ensimmäisen rahastomerkinnän – minun teki mieli kiljua innosta – en voinut uskoa, että minä olin tosiaan ostanut rahastoa!

Mikä siihen sitten johti? Aika moni asia. Olin tuolloin totaaliyksinhuoltaja kahdelle pienelle lapselle, ja ainoa mitä osasin hyvin rahan suhteen oli velkaantuminen ja rahan käyttäminen. Lapsuuteni oli onnellinen, elin sen sisarusten ympäröimänä isossa maalaistalossa, isäni käydessä töissä ja äidin ollessa meidän lasten kanssa kotona. Rahasta oli paikoin todella tiukkaa, mutta puutetta perustarpeista ei koskaan ollut. Raha-asioista puhuttiin saman verran mitä suomalaisissa kodeissa keskimäärin – ei yhtään. Rahataitoja ei juurikaan opetettu, rahaa sai melkein aina kun pyysi, mutta esimerkiksi säästämisestä ei ollut puhetta. 

Tulin 21-vuotiaana ensimmäisen kerran äidiksi, ja olin alusta saakka yksin lapsen kanssa. 25-vuotiaana olinkin kahden lapsen totaaliyksinhuoltaja, ilman työtä, ilman koulutusta, enkä osannut hallita rahankäyttöäni. Tilailin netistä tavaroita, vaatteita, lastentarvikkeita ynnä muuta turhaa, ja Klarnan ja Resurs Bankin laskupinot kasvoivat kasvamistaan. Olin useimmiten ahdistunut, tylsistynyt ja ärsyyntynyt rahatilanteeseeni, ja tätä ahdistusta paikkailin tilaamalla vähän vielä lisää tavaraa. Älytöntä. Tuloni olivat 1400-1800€/kk, joten hyvällä budjetoinnilla minun olisi pitänyt pärjätä ihan hyvin. 

Vuonna 2016 aloin aktiivisesti hakemaan työtä, nuorimman lapseni ollessa parivuotias. Olin valmistunut merkonomiksi samana keväänä kuin nuorin lapseni syntyi, mutta työnhaku oli silti hyvin haastavaa. Autottomana yksinhuoltajana oli vaikea saada työpaikka, jossa työaika täsmäisi päiväkodin aukioloaikojen mukaan. Niin siinä kävikin, että kerta toisensa jälkeen sain kuulla yrityksen valinneen jonkun toisen, ja mielialani laski näiden viestien myötä. Inhosin rahattomuutta, laskuja, pennien laskemista, velkakierrettä sekä totaalista hallitsemattomuuden tunnetta. 

Kun taas kuljin kaupassa kännykkä kädessä laskien laskimella ostoksia, koin totaalikyllästymisen tilanteeseeni. Oli pakko olla olemassa jotain muutakin kuin kompromisseja siitä, jätänkö sillä kertaa ostamatta kahvin vai vessapaperin. Oli pakko olla olemassa muitakin todellisuuksia kuin ainainen rahattomuus ja huoli ja laskut ja huonommuuden tunne. Oli pakko olla muuta. Niinpä aloin miettimään, googlettamaan ja ottamaan selvää vaihtoehdoista. Silloin tutustuin ensimmäistä kertaa termiin rahastosijoittaminen.

Samaan aikaan tapailin erästä henkilöä, joka jonkun keskustelun yhteydessä kysyi, onko Nordnet minulle tuttu. En ollut kuullutkaan. Hän kertoi mikä se on, mitä siellä tehdään ja miten. Asia tuntui aivan absurdilta, mutta samaan aikaan minulla oli halu tehdä ihan mitä vaan muuttaakseni tilannettani, joten otin innolla kaiken tiedon vastaan. Hän mainosti minulle Nordnetin silloisia superrahastoja, ja ei mennyt pitkään, kun olin luonut asiakkuuden heille. Muistan vieläkin, kun siirsin ensimmäisen 15 euroa tililtäni Nordnettiin, ja pari päivää myöhemmin tein elämäni ensimmäisen rahastosijoitukseni. 

Miksi?

Mikä saa minut jatkamaan säästämistä? Ehdottomasti oman elämän hallinnan tunne, sekä tieto siitä, että jokainen euro jonka nyt saan kasvamaan, tuo minulle helpotusta myöhemmällä iällä. Haluan turvata minun ja perheeni tulevaisuuden. Toki tiedän, että mitä vain voi sattua matkan varrella, ja voi hyvin olla etten koskaan itse pääse nauttimaan säästöistäni, mutta ainakin lapseni pääsevät. Kohta neljän lapsen äitinä kysymys “Miksi?” on selkiytynyt päässäni entistä enemmän – miksi en tarjoaisi lapsilleni ainakin rahallisesti parempaa tulevaisuutta kuin mitä itse sain? Tämä sama aika kuluisi joka tapauksessa, joten miksi olisin 50-vuotias ilman säästöjä kun voin hyvin olla 50-vuotias ja varakas.

Toinen suuri syy sille että sijoitan on se, että voin sillä tavalla edes osittain vaikuttaa maailman asioihin. Itselleni tärkeitä arvoja ovat luonnollisuus, eettisyys, vastuullisuus sekä luonnon kunnioittaminen. Voin edes niillä pienillä summilla joita nyt laitan säännöllisesti pörssiin valita, minkä yrityksen toimintaa haluan tukea. Tiedän, että tällä hetkellä sijoittamani summat ovat yhtä kuin pisara meressä, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. Tiedostan myös sen, että aina voi valita paremmin, puhtaammin ja eettisemmin. Tällä hetkellä salkustani löytyy sekä suoria osakesijoituksia että neljää eri rahastoa, joista kolme sijoittaa varoja myös ulkomaisiin yhtiöihin. Näitä on tarkoitus alkaa pikkuhiljaa käydä kunnolla läpi, että mihin ne rahastoon sijoitetut varat menevätkään, ja karsia tarpeen mukaan.

Yksi suurimpia positiivisia asioita jota sijoittaminen on minulle antanut, on mielenrauha ja ahdistuksen loppuminen. Kun vuosien ajan rahasta oli puutetta joka päivä, eikä edes kahvipaketin ostaminen ollut itsestäänselvyys, niin tunnen nyt todella suurta kiitollisuutta siitä, että olen päässyt eteenpäin. Stressitaso ja huolehtiminen on tippunut olemattomiin, kun tiedän, että saamme pöytään sitä ruokaa mitä haluamme, voimme ostaa rikkinäisten kenkien tilalle uudet heti eikä vasta seuraavana palkkapäivänä ja meillä on mahdollisuus tarjota lapsille harrastukset. Tästä mielenrauhasta haluan pitää kiinni, ja se onkin yksi suurimmista voimista mikä minua tässä asiassa kannustaa.