Moni vanhempi pohtii, pitäisikö lapsen nimiin sijoittaa pienestä pitäen, jolloin lapsi pääsee nauttimaan korkoa korolle- efektistä mahdollisimman kauan? Vaakakupissa saattaa painaa huoli siitä, että lapsi tuhlaa kaikki sijoitetut rahat välittömästi käyttöoikeuden saatuaan eli 18-vuotiaana.

Tässä postauksessa mietin lapselle sijoittamisen hyötyjä ja vaihtoehtoja sekä kerron, miten meidän perheessä lasten raha-asioita hoidetaan.

Korkoa korolle todella toimii

Jos aloitat sijoittamaan vastasyntyneelle 100€/kk ja saat sille 8 % tuoton, on lapsella kasassa 18-vuotta täytettyään 48 000 euroa, josta sinun sijoittamaa rahaa on 21 600 € ja tuottoa 26400 €. Mikäli lopetat sijoittamisen tuohon päivään, mutta varat pysyvät sijoitettuna samalla tuotolla siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 60 vuotta on potti jo yli 1,2 miljoonaa euroa!

Mielestäni tässä on vain yksi pieni ongelma. En usko, että ainakaan omat lapseni tarvitsevat 60-vuotiaina yli miljoonaa euroa. Suurimmat rahan tarpeet on yleensä siinä vaiheessa, kun perustetaan perhe, ollaan hoitovapailla, ostetaan isompi asunto jne. Siksi minusta tuntuu hassulta aina kun puhutaan tästä, että “aloita säästämään vauvalle niin 60-vuotiaana lapsesi on miljonääri”. Jos elää vielä silloin. Ja jos ne varat on tosiaan ollut sijoitettuna koko lapsen elämän ajan.

Vaihtoehtoja lapsen nimiin sijoittamiselle

Ainakin Nordnetissä sinulla voi olla useita salkkuja. Voit avata itsellesi toisen salkun, josta päätät lahjoittaa lapselle varoja aina silloin, kun sinusta tuntuu siltä. Etu on se, että sinä omistat salkun, eikä lapsi saa siihen hallintaoikeutta täysi-ikäistyttyään. Jos siinä vaiheessa huomaat, että rahakasvatus on mennyt täysin pieleen, lahjoitat lapselle varoja sieltä vasta silloin, kun sinusta siltä tuntuu.

Lahjaverolta välttyy, kun lahjoittaa korkeintaan 4999 €/lapsi kolmen vuoden välein. Huomion arvoista on myös se, että molemmat vanhemmista voi lahjoittaa tuon saman summan yhdelle lapselle, jolloin potti on jo melko merkittävä.

Toisaalta, jos haluat tukea aikuisen lapsesi elämää, voit maksaa hänen elantomenojaan niin paljon kuin haluat verovapaasti. Maksat esimerkiksi lapsesi sähkölaskun tai vuokran, se on ihan ok, kunhan maksat laskun suoraan sähköyhtiöön tai vuokran vuokranantajalle.

Meidän lapsilla on omat, pienet salkut, joihin säästetään joitain kymppejä kuussa. Haluan näiden salkkujen avulla opettaa sijoittamista, mutta ajatuksenani on, että pystyn tukemaan heitä taloudellisesti myös muilla tavoilla sitten kun tarve on.

Miten opettaa rahataitoja?

Uskon, että jos lapsi aina saa kaiken haluamansa, on vaikea totutella toisenlaiseen elämään sitten, kun pitää huolehtia itse itsestään. Yleensä itsenäisen elämän alkuvaiheilla nuoren omat tulot on huomattavasti pienemmät kuin vanhempien ja eläminen maksaakin yllättävän paljon.

Toisaalta olen kuullut paljon tarinoita siitäkin, että lapsuus on ollut köyhä ja haluamiaan asioita ei ole juuri koskaan saanut. Sitten kun yhtäkkiä tienaakin omaa rahaa, ei tuhlailulle ole mitään rajaa, kun se kerrankin on mahdollista.

Ei ole tätä vanhemmuutta tehty helpoksi. Uskon, että esimerkin näyttäminen ja rahasta puhuminen on avainasemassa rahataitojen oppimisessa.

Näin meillä tehdään

Minulla on kaksi lasta, 9- ja 12-vuotiaat pojat. Meillä lapset saavat kuukausirahaa 20 €/kk. Sen voi käyttää vaikka siihen, että menee kavereiden kanssa Burger Kingiin tai mitä nyt sitten haluaakin. Lisäksi lapset saavat synttäreinä ja jouluna rahalahjoja ja lomille annamme myös aina lomarahaa.

Me vanhemmat maksamme kaikki harrastuksiin liittyvät varusteet ja vaatteet, mutta joskus, jos lapset haluavat mielestämme liian kalliin merkkivaatteen tai normaalia kalliimman harrastusvälineen, maksavat lapset osan siitä itse. Tällä hetkellä rahakasvatuksemme on siis melko löysää. Meillä kuitenkin puhutaan usein rahasta. Mielestäni on tärkeää, että lapset hahmottavat jo pienestä pitäen asioita, kuten paljonko asuminen maksaa, kauanko lomamatkaan täytyy säästää ja mikä on tarpeen ja halun ero.

Esikoisen lähestyessä yläkouluikää päätimme, että lapset tulevat ennen seiskaluokalle menoa saamaan lapsilisän verran rahaa kuukausittain. Tämä on otollinen tapa opetella budjetointia ja rahankäyttöä, sillä tuo 100 euroa tuo myös vastuuta omasta itsestä. Lapsen kuuluu tästä rahasta maksaa oma puhelinlasku, bussikortti, hupimenot ja vaatteet. Harrastusmaksut ja ainakin suurin osa harrastusvälineistä maksetaan edelleen vanhempien kukkarosta (meillä harrastetaan jääkiekkoa, joten tuo raha ei riittäisi niihin alkuunkaan).

Ajattelin asian siten, että näin joutuu tehdä valintoja: kuljenko ennemmin pyörällä vai bussilla, minkä puhelinliittymän valitsen? Jos haluan merkkilenkkarit, laitan rahaa sivuun ensin ja ostan vasta sitten kun säästössä on tarpeeksi rahaa.Toivon, että näin ostoksia tulee harkittua enemmän.

Koska rakastan budjetointia, aion opettaa sen tässä yhteydessä lapsellenikin. Mietimme yhdessä, mitä kaikkia hankintoja tulevan vuoden sisään tulee, laitamme ne kalenteriin ja laskemme, miten niihin täytyy säästää. Toivon, että lapseni oppii suunnittelemaan taloutta myös pidemmälle kuin seuraavaan “palkka”-päivään.

Millaisiin ratkaisuihin teidän perheessä on päädytty? Onko sinulla hyviä neuvoja lapsen rahataitojen kehittämiseen, joita haluaisit jakaa kanssamme?

Essi