Kokeneet asuntosijoittajat puhuvat paljon positiivisen kassavirran merkityksestä. Olisi tärkeää, että sijoitusasunnosta saatava vuokra kattaisi sekä vastikkeet että lainanlyhennykset. Aloittelevan asuntosijoittajan ei tarvitse kuin ottaa laskin käteen ja todeta, että tämä on harvoin mahdollista – ainakaan, jos ostaa asunnon kasvukeskuksesta täysin velkarahalla. Onko positiivinen kassavirta välttämätön, jotta voi edes harkita sijoitusasunnon ostoa?

Oma ensimmäinen sijoitusasuntoni oli kassavirraltaan negatiivinen. Kyseessä oli uudisyksiö (velaton hinta 100 000 euroa), jonka myyntihinta oli 30 prosenttia eli 30 000 euroa. Ostin asunnon yhdessä äitini kanssa. Käytin omaan puolikkaaseeni osittain kertyneitä säästöjä, osittain pankkilainaa. 

Olin pyöritellyt ajatusta sijoitusasunnosta jo jonkin vuoden ja ajattelin, että nyt pitäisi aloittaa. Olen luovan alan freelancer enkä ole koskaan ollut palkkatöissä, joten eläke-euroni eivät näytä kummoisilta. Velaton pikkuasunto parin kilometrin päässä Oulun keskustasta toisi pienesti lisäturvaa eläkepäivinä, ajattelin.

Olen ihminen, joka oppii tekemällä

Olen ihminen, joka oppii tekemällä. Äidiltä olen saanut monet hyvät neuvot. Hän on haka arkijärjessä, kannustamisessa ja verosuunnittelussa. Ja minä halusin oppia asuntosijoittamista. Tiesin, että jos nyt en opettelisi, katuisin sitä. 

Otin lainan muistaakseni viideksi vuodeksi ja lyhensin sitä parisataa euroa kuussa. Se ei tuntunut pahalta: saman summan olin tuohon saakka siirtänyt säästötilille tai sijoituksiin. Nyt se meni upouuden yksiön lainanmaksuun. Olennaista oli, että nyt myös vuokralainen kasvatti kuukausittaista säästöpottiamme, jolla tietysti maksoimme taloyhtiölainaa.

“Olennaista oli, että nyt myös vuokralainen kasvatti kuukausittaista säästöpottiamme.”

Niin meistä tuli vuokranantajia. Huomasin heti, että tämähän on ihan mun juttu! Vuokralaisen etsiminen ei jännittänyt yhtään. Uudenkarheaan asuntoon oli helppoa saada vuokralainen. Sama vuokralainen muuten asuu siinä edelleen. 

Asuntosijoittaja vai sijoitusasuntosäästäjä?

Kävi niin kuin ennustin: aloitettuani aloin opiskella. Viidessä vuodessa olen oppinut ja opiskellut, asettanut uusia tavoitteita, ostanut ja remontoinut, löytänyt parempia diilejä. Oman pankkilainani maksoin lopulta nopeammin pois kuin oli tarve, sillä nälkä kasvoi syödessä. Kun laitoin vaakakuppiin shoppailun ja sijoitusasunnon, oli helppoa tehdä päätös, kumpaan rahat laitoin. Maksamalla lainaa nopeasti pois sain vapautettua vakuutta seuraavaa kohdetta varten. Viidessä vuodessa uudisyksiön arvokin on ehtinyt nousta.

Onko positiivinen kassavirta siis välttämätön? En siis pidä negatiivista kassavirtaa ollenkaan pahana, kunhan lainanmaksu ei liiaksi kurita omaa taloutta. Ajattelen niin, että aloitin asuntosijoittamisen sijoitusasuntosäästäjänä. Siinä missä asuntosijoittajan sijoitukset pyörivät omillaan ilman omaa rahaa, sijoitusasuntosäästäjälle asunto on hyvä työkalu pistää varmuudella rahaa sivuun ja säästää tulevaa varten.

 Tärkeintä on aloittaminen. Sen jälkeen kaikki on helpompaa.

P.S. Mahtavaa! Rahamedia on ehdolla Nordnetin Vuoden sijoitusteko -kilpailussa! Kilpailun tavoitteena on nostaa esiin yksityissijoittajia ja yhteisöjä, jotka ovat edistäneet suomalaista sijoituskeskustelua. Voit antaa oman äänesi täällä!