Raha on ollut pitkään tabu. Onneksi tämä asenne on kuitenkin murtumassa, ja rahasta puhutaan nykyään paljon enemmän ja entistä avoimemmin. Mielestäni muutos on vain hyvästä. Tämä ei onneksi tarkoita, että kaikkien tarvitsisi olla netissä julistamassa palkkojaan. Mutta on hyvä, että asioista puhutaan ääneen, koska silloin tämä avoimuus siirtyy myös helpommin ihmisten koteihin ja parisuhteeseen.

Pitääkö siitä rahasta ja talousasioista sitten puhua puolison kanssa? Mielestäni vastaus on selkeä: pitää. En käsitä, miten voidaan luoda avoin ja luottavainen suhde, jos raha-asioista ei puhuta. Ajattelinkin kirjoitella ylös ajatuksiani siitä, miten rahasta tulisi parisuhteessa keskustella, miten menot pitäisi jakaa ja mihin mielestäni puhumattomuus voi johtaa.

Rahat pöytään heti ensitreffeillä

En ole treffaillut elämäni aikana lainkaan. Oikeastaan olen käynyt treffeillä vain kerran. Tiedän, se on traagista  Mutta onneksi niiden yksien treffien lopputulos on ollut yli seitsemän vuoden ihana suhde. Meidän ensitreffeillä puhuttiin työstä, vanhemmista ja jopa siitä, haluammeko lapsia. Rahasta ei puhuttu. Kuulopuheiden mukaan tämä on aika yleistä.

Raha on tärkeä osa jokapäiväistä elämää. Se mahdollistaa muun muassa ruuan ostamisen, katon pään päälle sekä unelmien toteuttamisen. Ajattelen, että olisi aika hyödyllistä tietää, millainen rahankäyttäjä potentiaalinen kumppani on. Rakastaako hän tuhlata kaikki tulot elämästä nauttimiseen, vai saako hän suurempaa mielihyvää pihistelystä ja nuukailusta?

Minulle on äärimmäisen tärkeää parisuhteessa, että rahaa halutaan käyttää samoihin asioihin. Jos kävisi heti ensitreffeillä ilmi, että deittikumppani pitää ulkona syömistä ja leffoissa käymistä totaalisena rahan haaskauksena, olisi se aika turn off. Tai jos toinen ei haluaisi panostaa rahallisesti matkustamiseen, kun taas minä elän tiedosta, että jokin upea reissu on kulman takana. Entä kiinnostaako säästäminen vai vingutetaanko mieluummin luottokorttia? Nyt jos lähtisin deittailemaan, haluaisin ehdottomasti jutella näistä asioista lisää.

Täytyy toki muistaa, että ihminen on muuttuva yksilö. Olenhan minäkin muuttunut tuhlaajasta sijoittajaksi. Asenteeni rahaa kohtaan ei kuitenkaan ole muuttunut. Olen aina halunnut, että sitä on runsaasti, ajattelen sen tuovan vapautta ja olen valmis tekemään sen eteen töitä. Eniten minua kiinnostaisivat nimenomaan potentiaalisen puolison ajatukset rahasta.

Avoimuus on kaiken a ja o

Kuten aikaisemmin sanoin, en usko, että ilman avoimuutta raha-asioista voi luoda oikeasti toimivaa suhdetta, jossa luotetaan toiseen. Jos niinkin arkisesta asiasta kuin rahasta puhuminen tuottaa vaikeuksia, se kertoo mielestäni jostain isommasta ongelmasta.

Mielestäni on esimerkiksi outoa, jos ei tiedä puolisonsa palkkaa. Miten silloin voi tietää, millaiseen elämäntyyliin toisella on mahdollisesti varaa? Onko hänellä säästöjä pahan päivän varalta? Onko hänellä jotain velkoja, joista en mahdollisesti tiedä? En näe mitään positiivista siinä, että omaa palkkaa salaillaan puolisolta. Näen sen vain epäluottamuslauseena toista kohtaan.

Uskon, että jos rahasta puhutaan parisuhteessa avoimesti, myös rahaongelmista on helpompi puhua. Silloin ei myöskään todennäköisemmin päädy huijatuksi parisuhteessa. Onhan niitäkin tarinoita, joissa toinen puolisoista on onnistunut pilaamaan toisen luottotiedot käyttämällä salaa luottokorttia muun muassa verkkokaupoissa.

Olen varma, että kun rahasta puhutaan avoimesti, siitä ei silloin tarvitse riidellä. Avoimuus missä tahansa asiassa hitsaa mielestäni pareja paremmin yhteen ja luo luottamuksen tunteen. Tunteen siitä, että yhdessä selvitään, vaikka välillä olisikin tiukkaa.

Jos en tietäisi avomieheni tuloista tai säästöistä mitään, minulla olisi tunne, että täytyisi selvitä yksin. En silloin voisi luottaa häneen, koska en tietäisi, kuinka kuilun reunalla hänen oma taloutensa on.

Yhteiset vai omat rahat

Olen yllättynyt siitä, kuinka suuri osa nuoristakin pareista pitää rahojaan täysin yhteisinä. Ajattelin sen tavan olevan jäänne vuosikymmenien takaa, kun naisilla ei ollut juurikaan oikeuksia eikä yleensä omaisuuttakaan.

Vaikka minun itseni on vaikea henkilökohtaisesti ymmärtää, miten toimii sellainen talous, jossa kaikki rahat ovat yhteisiä ja yhteisellä tilillä, näen sen toisaalta todella tasa-arvoisena tapana hoitaa taloutta. Silloin rahan suhteen ollaan avoimia, molemmat tietävät toisensa tulot, on yhteiset säästöt ja yhteinen näkemys siitä, mihin rahaa käytetään.

Oman kokemukseni pohjalta olen tarkka siitä, että hoidan oman selustani, enkä turvaudu toiseen ihmiseen raha-asioissa. Niissä ei saa mielestäni olla liian naiivi. Raha ja rakkaus ovat kaksi niin eri asiaa, ettei niitä tulisi sekoittaa. Siksi on mielestäni hassua, että esimerkiksi avioehtoa vieroksutaan sen takia, että se tarkoittaisi, ettei uskota liiton pysyvyyteen. Tai pidetään outona sitä, että pariskunnalla on omat rahat, eikä kaikkea laiteta yhteen.

Kaikki tietävät, että tilastoja kun katsoo, reippaasti yli puolet liitoista päättyy eroon. Ei siis pidä olla liian sinisilmäinen mitä tulee rahaan ja parisuhteeseen. Se, että säästät omissa nimissäsi ei tarkoita, että ajattelet liiton päättyvän eroon.

 

Parisuhteessa raha-asioiden suhteen ei kannata olla liian naiivi. Ei ole mielestäni mitenkään tasa-arvoista, että esimerkiksi nainen maksaa kauppalaskun ja lasten vaatteita, kun samaan aikaan mies lyhentää asuntolainaa omissa nimissä. Miehelle kertyy omaisuutta, naiselle ei.

Meidän taloudessa molemmilla on omat rahansa ja säästönsä. Meillä on yksi yhteinen tili, jolta hoidamme kaikki yhteiset menot eli kauppalaskut, asumisen kulut sekä auton menot. Kaikki loput rahat voimme käyttää juuri niin kuin itse haluamme. Säästämme ja sijoitamme juuri itsellemme sopivan summan verran. Sijoitusasuntoja omistamme sekä yhdessä että erikseen.

Miten menot tulisi jakaa

Ai että, aihe joka kirvoittaa aina pitkän kommenttiosuuden naisten sijoitusryhmissä. Miten ne menot nyt sitten tulisi jakaa oikeudenmukaisesti?

Sen lisäksi, että jaksan aina ihmetellä, miten tuo kysymys voi kerätä niin paljon vastauksia, mietin myös, miksi ihmeessä tuohon asiaan kysytään neuvoa Facebook-ryhmässä. Kertooko tuo juuri siitä ongelmasta, että rahasta ei puhuta pariskunnan kesken avoimesti tai ettei siitä päästä sopuun?

No, joka tapauksessa eihän tähän asiaan ole yhtä oikeaa vastausta. Menot tulee jakaa niin, että se tuntuu kummastakin oikeudenmukaiselta. Se, mikä on oikeudenmukaista, on jokaisen oma kokemus.

Jos toinen tienaa 10 000 euroa kuukaudessa ja toinen 3 000 euroa, on muutama vaihtoehto, miten tulot mielestäni kannattaisi jakaa:

  1. Eletään sellaista elintasoa, joka vastaa pienempituloisen tuloja. Eli sellaista elämää, jota elettäisiin, jos molemmat tienaisivat 3 000 euroa kuukaudessa. Silloin menot jaetaan 50/50. Tällöin suurempituloiselle jää enemmän rahaa käteen, ja tämä voi tehdä ansaitsemillaan rahoilla mitä haluaa.
  2. Eletään sellaista elämää, jota suurempituloinen haluaa elää. Isompi asunto, kalliimpi auto ja iso kauppalasku. Silloin menot jaetaan niin, että isompituloinen maksaa isomman osan, koska hän haluaa elää leveämmin kuin mihin toisella olisi varaa.
  3. Jos suurempituloinen ei halua maksaa enempää, mutta haluaa elää leveää elämäntyyliä, yhtälö ei toimi. Silloin varakkaamman täytyy etsiä yhtä hyvätuloinen puoliso.

Rahalla on paikkansa jokaisessa parisuhteessa

Summa summarum, rahasta täytyy puhua puolisonsa kanssa. Mitä paremmin tuntee toisen taloudellisen tilanteen ja taloudelliset tavoitteet, sitä helpompi on suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja yhteisiä unelmia.

Heti kun joku kertoo minulle, mitä hyötyä on oman palkan salailussa suhteessa, voin harkita mielipidettäni uudestaan. Siihen asti olen kuitenkin sitä mieltä, että rahasta kannattaa keskustella heti tapailun alkumetreillä, samalla tavalla kuin keskustellaan siitä, halutaanko lapsia. Ja kun tapailu muuttuu suhteeksi, avoimuus raha-asioissa täytyy säilyttää.