mun tulot romahtivat - miten estin taloushuolet?

Mun tähänastinen vuosi ei ole sujunut tavanomaisesti. Tuloni romahtivat yhtäkkisesti keväällä ja koko loppuvuosi on odotettavissa heikkoa taloudellista matalentoa. Syinä tulojen tipahtamiseen oli pidempi sairasloma sekä päätös lyhentää työviikkoa. Tällä hetkellä teen osa-aikaista työtä ja tuloni ovat luonnollisesti normaalia pienemmät. Lisäksi päätin jäädä opintovapaalle elokuun alusta aina loppuvuoteen saakka. Opintovapaan aikana saan aikuiskoulutustukea, joka on toki ruhtinaallinen verrattuna Kelan opintotukeen, mutta merkittävästi pienempi kuin palkkani. Tulojen yhtäkkinen tipahtaminen näinkin pitkäksi aikaa olisi voinut saada aikaan suurenkin paniikin, mutta niin ei kuitenkaan käynyt.

Puskuri iski paniikin

Suurin syy siihen miksi tulojeni romahtaminen ei aiheuttanut minkään sortin huolta on taloudellinen puskurini. Olen aina pitänyt huolen siitä, että tililtäni löytyy riittävästi jemmarahaa. Saan siitä niin valtavasti mielenrauhaa, kun tiedän etteivät yllättävätkään menot aiheuta päänvaivaa.  Ja nyt kun tuli tosipaikka eteen, oli helpottavaa muistaa säästötilini olemassa olo, huh ja jes!

Mulla on pankissa nollakorkoisella "säästötilillä" rahaa, pääsääntöisesti vähintään 3 kuukauden menoja vastaava summa. Sain onnekseni viime vuonna lykättyä sinne lisää rahaa, ja tällä hetkellä mun puskuri on rapia 10 000 euroa. Joku voisi ajatella, että iso summa, toinen olla sitä mieltä, että liian pieni. Oli niin tai näin, se on mulle (ja mun mielenrauhalle) juuri sopiva.  Olen kerännyt puskuria yllättäviä tilanteita varten ja täytyy sanoa, että nyt se joutuu ihan kunnolla hommiin. Mun pitäisi pärjätä loppuvuosi selkeästi pienemmillä tuloilla, joten rahaa todella tarvitaan.

Väliaikaista kaikki on vaan

Toinen syy miksi en ole huolissani surkeista tuloistani on se, että tiedän tämän vaiheen olevan väliaikaista. Ensi vuonna jatkan kuitenkin työntekoa ja tuloni palautuvat (toivon mukaan) niin, ettei säästötilille tarvitse säännöllisesti enää kajota. Ja jos sinne kajoan, niin ne on todennäköisesti vain yksittäisiä nostoja silloin tällöin kuten esimerkiksi uuden pesukoneen osto hajonneen tilalle. Nyt joudun rokottamaan säästötiliä normaalienkin kulujueni rahoittamiseen, sillä en halua enkä voi vetää kulutustani kovin tiukalle.

Tunnistan kuluni

Olen seurannut omia menojani jo pitkään ja tiedän mihin rahani kuluvat. Tunnistan ne kohdat, joista voin kiristää kulutustani sekä ne menot, joista en voi (tai missään nimessä halua) kiristää. Nyt kun tuloistani on napsaistu pois reilu tonni per kuukausi, joudun esimerkiksi jonkun verran pienentämään sijoittamiseen laitettua rahaa, vähentämään ulkonasyömistä, festareilla ja keikoilla käymistä sekä (kotimaan) matkustelua.

Mikäli en tiedostaisi sitä mihin kulutan ja minkä verran, olisi kulukuurin toteuttaminen paljon hankalampaa ja pitäisi aloittaa nollista. Jos rahankulutukseni olisi vain epämääräinen möykky sekalaisia menoeriä, voisi se aiheuttaa stressiä ja paniikin siitä, että "nyt täytyy kaikesta säästää". Onneksi asia ei ollut näin ja se riitti, että tarkastelin viime aikaista kulutustani ja totesin, että kunhan kiristän tämän ja tämän kategorian kulutukset, niin sillä jo selvitään.

Olen puhunut kulujen seurannasta jo aiemminkin ja erityisesti tämänlaisessa tilanteessa, jossa rahasta on tiukkaa, on ensiarvoisen tärkeää tunnistaa menonsa. Kun tiedän mitkä ovat kuukaudessa ne täysin välttämättömät menot, voin vaikkapa budjetoida sen summan heti turvaan kun saan tuen tililleni. Näin varmistun siitä, että saan hoidettua kaikki pakolliset menoni ensimmäisenä.

Lue blogini siitä, miten seuraan menojani.

Varautuminen tulevaan esti taloushuolet

Tulojen yhtäkkinen tipahtaminen olisi voinut saada aikaan suurenkin paniikin, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Luottamus tulevaan, reilu puskuri ja omien menojen tunnistaminen olivat ne avaintekijät jotka estivät sen etten joutunut menettämään yöunia taloustilanteeni takia. Eihän se tietenkään ole mukava tienata yhtäkkiä huomattavasti vähemmän, etenkin kun tämä tilanne tuli eteen yllättäen ja kyseessä on näinkin pitkä aika.

Mutta sellaistahan se elämä on ettei tulevasta voi tietää. Siihen voi vain yrittää varautua etukäteen.

Vaikka viime aikaiset kokemukseni eivät ole olleet mukavia, on näissä elämän pienissä ja suurissa kriiseissä aina mahdollisuus oppia uutta ja saada vahvistusta siihen, että elämään varautuminen kannattaa.

Jos sinulla ei ole vielä säästettynä puskuria, niin suosittelen lämpimästi.

  • Etta

PS. Minua voit seurata Instagramin puolella.

Edellinen
Edellinen

Matkani kohti taloudellista vapautta

Seuraava
Seuraava

Alaikäisen lapsen omaisuuden hoitaminen