Oulu kielsi airbnb:n
Oululaisena olen seurannut silmät pyöreinä kaupungin rakennusvalvonnan puuttumista kalustettujen asuntojen vuokraustoimintaan. ”Airbnb-tyyppistä majoitusta tarjoaville” laaditut ohjeet julkaistiin helmikuussa. Ohjeet ovat tiukat: mikäli asunnossa ei ole kukaan kirjoilla, se on kalustettu ja sitä tarjotaan ensisijaisesti lyhytaikaisesti vuokrattavaksi, kyseessä on majoitustoiminta. Majoitustoiminta puolestaan vaatii rakennusluvan, joka asemakaavan pitää sallia. Ymmärtääkseni yksittäinen osakkeenomistaja ei voi hakea rakennuslupaa majoitustoimintaansa, vaan yhtiön pitäisi olla tässä aktiivinen. Vaatimuksia on monia, muun muassa kaksi porrashuonetta.
Olen itse vuokrannut neljää kalustettua asuntoa satunnaisesti kolmen vuoden aikana, sekä Airbnb:n että Torin ja Facebook-palstojen kautta. Pääsääntöisesti vuokralaiseni ovat olleet yliopiston vierailevia työntekijöitä, vaihto-opiskelijoita, keikkailevia sairaanhoitajia, putkiremonttipakolaisia ja harjoitteluun tulevia opiskelijoita. Onpa joukkoon mahtunut pari useamman viikon syöpähoidoissa käyvääkin. Vuokrasuhteiden kestot ovat olleet keskimäärin 1–3 kuukauden mittaisia, ja väliin jääviä tyhjiä pätkiä olen paikannut myös lyhyemmillä Airbnb-varauksilla. Tällöin joukossa on ollut turisteja ja työreissussa olevia.
“toiminta on lopetettava”
Helmikuussa yksi kalustetuista asunnoistamme oli listattuna Airbnb:hen, kun kysyin rakennusvalvonnasta, miten minun pitäisi asunnon kanssa toimia. Mainitsin, että vuokrasuhteeni ovat pääosin ihan tavallisia vuokrasuhteita, joissa veloitetaan kuukausivuokra, allekirjoitetaan vuokrasopimus ja pidätetään vakuus, eikä niihin kuulu siivousta tai muita palveluja. Mainitsin myös, että teen työkseni luovaa kirjoitustyötä ja käytän asuntoa myös omiin töihini.
Rakennusvalvonnan vastaus yllätti: ”Kuvaamasi toimintatapa on selvästi lyhytaikaista majoitustoimintaa. Se vaatii asianmukaisen luvan hakemista ja luvan hakijana on tietenkin oltava taloyhtiö tai siltä valtuutus. Jos lupaa ei haeta, on lyhytaikainen majoitustoiminta lopetettava.” Lisäksi sain tiedon, että ohjetta on päivitetty siten, että kaikki alle puolen vuoden mittaiset kalustetun asunnon vuokraukset katsotaan Oulussa majoitustoiminnaksi.
Täytyy sanoa, että tähän saakka olin ollut aivan varma, että omaa toimintaani ei voida mitenkään rinnastaa hotellien toimintaan, etenkin, kun käytän asuntoa myös itse. Mutta näin kävi. Rakennusvalvonta määräsi minut lopettamaan asunnon vuokraamisen kaupunkimme vieraileville asiantuntijoille uhkasakon uhalla.
Haloo hei, joustavuus on nykyaikaa
Tämä on mielestäni harmillinen takaisku koko kaupungin imagolle. Erilaisille lyhytaikaisille asumismuodoille on työn luonteen muuttuessa monenlaisia tarpeita, kuten jo oma lyhyt kokemukseni osoittaa. Joustavuus on nykyaikaa. Jos majoituksen löytyminen ulkomaalaiselle lääkärille tai ICT-osaajalle menee hankalaksi, alkaako hän katsella Oulun sijaan muita mahdollisuuksia? Suomen Vuokranantajat haastatteli juttuunsa kroatialaista Airbnb-vierastani, joka vuokrasi asuntoni kuukaudeksi etsiäkseen pysyvän kodin paikan päällä.
Ymmärrän, että rakennusvalvonnan päätösten takana ovat satunnaiset häiriöt joissakin yhtiöissä. On harmillista, että näitä on oikeuteen jouduttu viemään (Tässä KHO:n päätöksessä kerrostalon 11 huoneistossa oli pyöritetty hotellimaista toimintaa Helsingissä). Harmillista on myös, että pahikseksi on nostettu juuri Airbnb, joka alustana pyrkii kaikin tavoin varmistamaan turvallisen prosessin vertaisarviointeineen, tiukkoine sääntöineen ja verottajalle raportointeineen.
O tempora, o mores. Minä laitoin asunnon pitkäaikaisesti vuokralle ja menetin työhuoneen, jonne vetäytyä tekemään kirjoitusrauhaa vaativia töitä. Aivan täysin en ole vielä kaupungin järjettömiin määräyksiin taipunut, vaan pikakalustin juuri yhden asunnoistamme syöpäsairaalle, jotta hänen ei tarvitsisi hoitojen jälkeen ajaa kotipaikkakunnalleen.
Voitte vaikka laittaa käsirautoihin sitten.
P.S. Hailuoto ei onneksi ole lähtenyt Oulun öyhötykseen, vaan siellä saan edelleen tarjota elämyksellistä minitaloamme Airbnb-vieraille.
